Kun lemmikki sairastaa
Lemmikin sairastuminen tuo mukanaan monia kysymyksiä. Omistaja saattaa joutua paniikkiin tai alkaa pelätä lemmikin kuolemaa tai hänelle saattaa tulla paha olo joutuessaan seuraamaan lemmikin kärsimystä. Usein on vaikea pitää yllä positiivista mielialaa ja toivoa.
Monissa tapauksissa eläinlääkäri on osaltaan synkentänyt omistajan mielialaa viemällä häneltä toivon, kertomalla hänelle, että ”en voi auttaa lemmikkiäsi mitenkään” tai ”tila tulee vain pikkuhiljaa huononemaan ja lemmikki täytyy lopettaa”.
Tällaisia lausumia kuultuaan on vaikea ylläpitää toiveikasta mielialaa tai edes etsiä vaihtoehtoja. On kuitenkin olemassa lemmikinomistajia, jotka eivät hyväksy tällaisia ennusteita, vaan haluavat tehdä kaikkensa lemmikkiensä eteen. He ovat valmiita kokeilemaan myös vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä.
​
Vaihtoehtoisten hoitomuotojen piirissä sairaudet nähdään eri näkökulmasta kuin modernissa länsimaisessa lääketieteessä. Sairaus ei ole erillinen entiteetti, joka vain tulee eläimeen ulkoapäin ja sairastuttaa eläimen. Sairaudella on aina syy, joka saattaa olla fyysinen tai psyykkinen tai molempia. Sairautta pidetään epätasapainotilana, hälytysmerkkinä, herätyksenä elintapojen ja tunteiden muuttamiseksi.
Erilainen näkökulma lemmikin terveyteen
Ihmiset ovat mielestäni oppineet suhtautumaan passiivisesti omaan ja lemmikkieläintensä terveyteen. Kun eläin sairastuu, se viedään eläinlääkärille, jonka on määrä parantaa eläin tai vaikeammissa tapauksissa lievittää sen kärsimystä hetkellisesti. Eläinlääkäri on auktoriteetti, jonka sana on laki ja jota ei uskalleta kyseenalaistaa. Holistinen eläinlääkäri tai eläinten terveyden hoitaja yrittää sen sijaan tukea eläimen omaa elimistöä ja immuunipuolustusta selviytymään itse sairaudesta ja pääsemään takaisin tasapainoon. Pyritään vaikuttamaan sairauden taustalla olevin tekijöihin, kuten ravitsemuksellisiin puutteisiin, jotta elimistö saisi tilaisuuden ja tarvittavat rakennusaineet sairauden voittamiseen.
​
Homeopaattinen lääke ei sisällä mitään aineellista ainetta, joka ”parantaisi” sairauden, vaan homeopatiassa elimistölle annetaan tietynlainen impulssi tai viesti, mitä sen kuuluisi tehdä tai millä tavalla sen tulisi tasapainottaa toimintojaan, ja sitä kautta terveys palautuu. Homeopaattinen lääke ei paranna, vaan elimistö parantaa itse itsensä homeopatian antaman impulssin tai viestin sytyttämänä. Tämä ajattelutapa eroaa valtavan paljon länsimaisesta lääketieteestä, jossa lääkkeet ovat aina aineellisia, ja niillä on elimistössä kemiallinen vaikutusmekanismi. Tietysti länsimaiselle lääketieteellekin on tarvetta ja oma paikkansa. Olisi hieno asia, jos eläinlääkärit ja luontaishoitajat voisivat tehdä enemmän yhteistyötä ja kartoittaa potilaan terveydentilaa yhdessä sen sijaan, että puhuisivat toisiaan vastaan. Käytännössä tilanne on kuitenkin usein vastakkainasettelua.
Mielikuvamme luovat todellisuutta
Moni omistaja joutuu syyllisyyden valtaan, kun rakas lemmikki sairastuu. Omistaja ajattelee tehneensä jotakin väärin, epäonnistuneensa lemmikkinsä hoitajana tai ”vanhempana”. On kuitenkin hyvä muistaa, että syyllisyys on negatiivinen tunnetila, ja sen valtaan joutuminen tekee ihmisestä heikon ja passiivisen. Sellaisessa tilassa rakasta lemmikkiä on vaikea auttaa.
Kun omat eläimeni sairastuvat, keskityn voimakkaasti ajattelemaan niiden olevan terveitä. Pidän tämän mielikuvan mielessäni ja uskon siihen vakaasti. Jos koen pelkoa, tunnustan pelkoni, koen ne, mutta päästä niistä nopeasti irti.
Mielikuvamme luovat todellisuutta, ja voimme vakuttaa niillä suuresti omaan toimintaamme sekä lemmikkiemme psyykkiseen tilaan. Eläimet aistivat tarkkaan ihmisten tunnetiloja ja heiljastelevat niitä omassa käyttäytymisessään ja terveydentilassaan.
Miten mielekästä lemmikin on yrittää parantaa itseään, jos omistaja on luopunut toivosta ja peloissaan tai suorastaan hysteerinen? Jos taas omistaja on rauhallinen, kannustava ja toiveikas ja pitää mielessään kuvan terveestä lemmikistään, johon hän ja lemmikki pyrkivät yhdessä, lemmikin on paljon mielekkäämpää levätä ja kerätä voimia parantumiseen.
Lemmikki omistajan peilinä
​
Monesti lemmikkien terveydelliset ja käyttäytymisongelmat heijastelevat omistajan tunnetiloja ja ajatuksia. Masentuneen omistajan lemmikki ei voi kovin hyvin. Hysteerisen omistajan lemmikin on vaikea olla rauhallinen ja rento omassa elämässään. Lemmikit eivät elä meistä erillistä elämää. Ne ovat tiivissä yhteiselossa kanssamme ja aistivat kaikki ongelmamme ja negatiiviset, toivottomat ajatuksemme, vihamme, kiukkumme, pelkomme, epävarmuutemme.
Ne kukoistavat ja voivat parhaiten silloin, kun meillä, niiden omistajilla, on paras olla. Silloin kun olemme rennoimpia, rauhallisimpia ja itsevarmimpia. Me olemme niiden perhe, niiden tiennäyttäjät ja hoivaajat.
Kuvittele, että perheesi ihmisjäsen sairastuisi syöpään. Helpottaisitko hänen sairaudesta selviytymistään, jos olisit jatkuvasti hänen seurassaan toivoton, pelokas ja hysteerinen? Jos hokisit hänelle, miten hän ei varmaankaan tule selviytymään syövästä ja miten hän varmaan pian kuolee. Vaikka eläimet eivät ymmärrä sanojamme tai puhettamme, ne aistivat kyllä ajatuksemme ja tunteemme niitä kohtaan.
​
Eläimet, etenkin kissat, ottavat herkästi kannettavakseen ihmisten taakkoja. Ne yrittävät helpottaa meidän oloamme ja elämäämme vaikeina aikoina. Monesti otammekin lemmikkejä itsekkäistä syistä, haluamme jonkun, jota paijata, jota hoivata ja josta huolehtia. Jos oma lemmikki tai lemmikit ovat kroonisesti sairaita ja omistaja joutuu yhä uudelleen samaan tilanteeseen lemmikkiensä kanssa tai hänen lemmikeillään on yhä uudestaan sama sairaus tai vaiva, on hyvä kääntää huomio omaan elämään ja alkaa miettiä, miksi näin on.
Joillakin ihmisillä saattaa olla niin suuri tarve huolehtia toisista, olla tarvittuja, että heidän lemmikkinsä vastaavat kerta toisensä jälkeen tähän tarpeeseen sairastumalla, tekemällä itsestään heikkoja ja tarvitsevia, jotta ihminen saisi toteuttaa tarvettaan hoivata jotakuta itseään heikompaa. Kenties omistajalla olisikin tarve hoivata omaa sisäistä lastaan, mutta sen sijaan hän kohdistaakin tarpeen lemmikkiinsä ja lemmikki mukautuu tilanteeseen. Eläimet ovat pohjimmiltaan miellyttäjiä ja haluavat tehdä meidät tyytyväisiksi.
​
​
Miten voin auttaa?
​
Tällaisissa tilateissa voi olla hyödyksi tehdä mielikuvaharjoituksia, joissa omistaja näkee lemmikkinsä vahvana, voimakkaana ja terveenä. Lemmikki alkaa pikkuhiljaa ilmentää tätä toivetta ja vastata siihen omalla käytöksellään. Myös omistaja käyttäytyy lemmikkiään kohtaan rohkaisevammin ja tukee sen kehitystä vahvaksi, itsenäisemmäksi yksilöksi. On upea asia, että ihmiset kokevat sääliä toisia olentoja kohtaan ja että haluamme auttaa itseämme heikompia ja hoivata sairaita lemmikkejä. Mutta kuten ihailemani koirakuiskaaja Cesar Millan sanoo, sääli ei auta ketään. Hänen tapansa nähdä koirien ja ihmisten välinen suhde psyyykkiseltä, henkisemmältä kannalta on uraauurtava ja tuo itsemme ja lemmikkiemme välisten suhteiden analysoimiseen paljon uutta.
​
Moni holistisesti suuntautunut eläinten hoitaja on lähtenyt tälle tielle omien lemmikkiensä kokemusten ja sairauksien kautta. He sanovat sairaiden lemmikkiensä olevan opettajiaan, niiden tehtävä oli selvästi herättää heidät, opettaa heille erilainen tapa nähdä sairaudet ja hoitaa niitä. Itse en ole tässä suhteessa poikkeus. Olen oppinut valtavan paljon omilta eläimiltäni ja niiden sairauksista ja vaivoista. Ne eivät ole päästäneet minua helpolla, olen joutunut katomaan peiliin ja miettimään omaa käyttäytymistäni ja opettelemaan uuden suhtautumistavan, uuden tavan olla. Mutta yllättäen minusta on niiden avulla tullut onnellisempi ja rennompi ihminen. Olen päässyt tasapainoon.
​
​
Lemmikki opettajana
​
Moni ottaa lemmikin tietystä syystä, esimerkiksi koiran siksi, että haluaa harrastaa sen kanssa agilitya ja voittaa kilpailuja. Sitten tapahtuukin jotakin odottamatonta, ja koira sairastuu. Tai koiralla on niin pahoja käytösongelmia, ettei sen kanssa voi mennä mihinkään ihmisten tai muiden koirien ilmoille. Omistaja on pettynyt lemmikkiinsä, turhautunut, vihainen, surullinen. Ehkä lemmikki on kuitenkin tullut hänen elämäänsä opettamaan hänelle jotakin paljon tärkeämpää kuin palkintojen voittamista. Ehkä se on tullut opettamaan hänelle kärsivällisyyttä, sinnikkyyttä, positiivista ajattelua tai itsevarmuutta. Laajemmasa mittakaavassa pitkälle jalostetut, sairaat lemmikkieläimet opettavat meille, miten pitkälle voimme luontoa muokata, missä vaiheessa seuraukset alkavat olla liian vakavia ja peruuttamattomia.
​
Lemmikit opettavat meille elämän suurista asioista, kuten elämästä ja kuolemasta. Ehkä et tiennyt, miten paljon voimaa ja sisukkuutta sinusta löytyy ennen kuin joudut kohtaamaan lemmikkisi sairauden ja kulkemaan sen rinnalla sen kärsiessä. Ehkä et tiennyt, miten paljon päättäväisyyttä sinusta löytyy, ennen kuin päätit olla uskomatta eläinlääkärin lemmikillesi antamaa kuolemantuomiota ja etsiä vaihtoehtoja sen terveeksi hoitamiseksi. Ehkä et tiennyt, miten paljon itsevarmuutta sinusta löytyy, ennen kuin joudut kohtaamaan koirasi vaikeat käytösongelmat ja ohjaamaan sen niiden läpi, auttamaan sitä muuttumaan tasapainoiseksi. Ehkä et tiennyt, miten paljon sydämesi kykeni välittämään, ennen kuin päästit rakkaan lemmikkisi viimeiseen uneen, jotta sen ei tarvitsisi enää kärsiä.
​
Siinä tilanteessa voit sanoa itsellesi: ”Tein kaiken, minkä voin, ja minun on aika päästää irti ilman syyllisyyttä, ilman pelkoa. Lemmikkini jatkaa olemassaoloaan toisella tasolla, ja kenties kohtaan sen vielä uudelleen.” Voit katsoa lemmikkiäsi silmiin syvää kiitollisuutta tuntien ja kuiskata sen korvaan kiitokset siitä, miten paljon se sinulle antoi. Voit kunnioittaa sen muistoa ottamalla sen suomat opetukset osaksi seuraavan lemmikkisi kasvatusta ja hoitoa.
